Tuntuu oudolta, mutta samalla erittäin hyvältä sanoa: ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa on takanapäin. Tuntuu, kuin aika olisi lipunut ohitse hurjaa vauhtia. Kuitenkin lukuvuosi Mustialassa oli hyvin antoisa ja siihen mahtui niin ylä- kuin alamäkiäkin. Nyt kun fuksivuoteni on ohi, voisin hieman kertailla, mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen kuului.
Aloitetaan kronologisesti viime toukokuusta, jolloin pidettiin pääsykokeet. Mustialan agrologi-opintoihin pääsee joko suoraan ylioppilastodistuksella, jolloin pääsykokeisiin ei tarvitse osallistua, tai toisen asteen koulutuksen päättötodistuksella ja pääsykokeilla. Itse päätin hakea amiksen päättötodistuksella ja osallistua pääsykokeisiin. Sieltä selvittyäni alkoi noin kuukauden odotus, pääseekö kouluun vai joutuuko välivuodelle. Kun kesäkuun lopussa tulokset julkaistiin, minua ei valittu, mutta pääsin ensimmäiselle varasijalle. Olin aluksi hieman pettynyt, koska pääsykoe meni mielestäni todella hyvin. Loppujen lopuksi aloin suunnitella välivuotta, joka ei tuntunutkaan enää huonolta vaihtoehdolta. Heinäkuun puolessa välissä sain sähköpostia HAMK:lta "tervetuloa koulutukseen". En voinut uskoa, että olin sittenkin saanut opiskelupaikan! Onnellisuuden tunne muuttui nopeasti kaaokseksi, koska nyt minun tulisi kiireesti ruveta järjestelemään asioita.
Ensimmäinen moduulimme, maatila toimintaympäristönä, oli pehmeä lasku arkeen. Meidät opetettiin talon tavoille ja kerrottiin Mustialan pitkistä perinteistä. Minut jopa valittiin edustamaan hevostalouden ykkösiä ainejärjestöömme. Aluksi vastustin ajatusta, mutta näin jälkeenpäin en vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Ensimmäisellä moduulilla aloitimme myös käytännön harjoitukset. Niihin kuuluivat muun muassa traktorilla ajelua ja tutustuminen erilaisiin maatalouden koneisiin. Valitettavasti meille osui hyvin monta sadepäivää, jolloin emme päässeet tekemään pellolle juuri mitään. Käytännön lisäksi meillä oli myös teoriaa, ja tiimitöitä, joka tuntui todella oudolta oppimisratkaisulta. Tiimi oli kuitenkin hyvä tapa työskennellä, mutta samalla mahdollisuus tutustua ja luoda suhteita omiin vuosikurssilaisiin. Maatilatoiminta ympäristönä -moduuli sisälsi muun muassa kasvibiologiaa, raviteiden kierrätystä, maalajien tunnistamista ja näytteiden ottoa sekä koneiden huoltoa. Aloitimme myös tällä moduulilla valmistautumisen virkamiesruotsiin. Kävimme vierailulla Inkossa sijaitsevalla tutkimus- ja opetustilalla Västankvarnilla, jossa meille oltiin järjestetty ruotsin kielinen tutustuminen tilan toimintaan.
Ensimmäinen moduuli päättyi lokakuun lopulla ja siirryimme koneista ja kasveista eläimiin. Kotieläintalous-moduuliin kuului rehujen tuotanto ja käyttö, maidon tuotanto, naudanlihan tuotanto, siipikarjatalous, sikatalous, vapaavalintainen tuotantosuunta sekä katsastus tuotantoeläimiin talouden näkökulmasta. Kontrasti tämän ja ensimmäisen moduulin välillä oli suuri. Kotieläinmoduulilla oli paljon tehtäviä, joihin täytyi todella paneutua, sillä arviointi oli tiukempaa kuin ennen. Lisäksi aloimme opettelemaan raporttipohjan käyttöä, jota tulemme tarvitsemaan opinnäytetyössämme. Moduuliin kuului myös paljon enemmän teoriaa. Tuotantosuunnat oltiin jaettu viikkoihin, jolloin oli helppo keskittyä vain tiettyyn kotieläimeen. Sikaviikkoon kuului yksi päivä käytännön töitä Loimaalla sijaitsevalla sikalalla. Tämä oli mukavaa vaihtelua luennolla istumiseen. Sikalassa teimme aamu- ja iltapäivävuoron sekä teimme tiimitehtävää annetusta aiheesta. Maidon tuotanto -viikolle kuului myös koulun navetalla suoritettava navettaviikko. Se suoritettiin muutaman hengen ryhmissä maanantaista maanantaihin tehden aamu- ja iltanavettavuoro. Viikko oli hyvin antoisa, mutta raskas. En ollut itse aikaisemmin tehnyt navettatöitä, joten uutta opittavaa oli paljon. Työ ei onneksi ollut fyysisesti kamalan raskasta, mutta aamunavetassa täytyi olla jo seitsemän aikaan, joka alkoi jo hieman tuntua loppua kohden.
Tähän asti molemmat koulutusohjelmat, hevostalous ja maaseutuelinkeinot, olivat opiskelleet yhdessä. Joulun jälkeen aloitimme omat moduulimme: maaseutuelinkeinot kasvintuotanto-moduulin ja me hevostalouden opiskelijat hevoset ammattina -moduulin. Pidin tästä moduulista erityisen paljon. Katsastelimme muun muassa hevosalan tunnuslukuja, historiaa, työnlainsäädäntöä ja tulevaisuuden näkymiä. Teimme myös päivämatkan Suomen Ratsastajainliittoon, Suomen Hippokseen ja Hevosurheilu-lehden toimitukseen. Vierailuista sai paljon irti ja ideoita omaan uraan. Vietimme myös viikon Ypäjän Hevosopistolla, jossa tutustuimme hevosen eri käyttömuotoihin niin teoriassa kuin käytännössäkin. Opettelimme muun muassa ravi-, työ- ja valjakkoajovaljastusta. Koko moduulin paras tehtävä oli kuitenkin tutustua Euroopan hevoskulttuureihin, jolloin valitsin itselleni tarkastelumaaksi Ranskan. Tehtävä oli mieluinen, koska olen kiinnostunut kansainvälisyydestä ja viime vuosina Ranska on noussut mielenkiintoiseksi maaksi.
Maaliskuun alkupuolella me heppaopiskelijat palasimme takaisin maaseutuelinkeinojen kanssa suorittamaan viimeistä moduulit, suunnittelu maaseutuyrityksessä. Sisältöön kuului yritystoimintaa, kotimaan ja ulkomaan taloutta, maatalouden tukia ja verotusta sekä visioida maatalouden tulevaisuutta vuodelle 2050. Lisäksi moduulin sisältöön kuului myös suorittaa virkamiesruotsi, johon kuuluu kirjallinen ja suullinen osuus. Onneksi sain nämä molemmat osat suoritettua ilman uusintoja. Suunnittelu maaseutuyrityksessä -moduuliin sisällytettiin perinteisesti avointen ovien järjestäminen, joka on aina ollut ykkösten vastuulla. Pääsin itse tekemään tapahtumaa niin sanottuun päätiimiin, joka toimi opettajien ja oppilaiden sekä yhteistyökumppaneiden välikätenä. Vaikka vastuu ja paine kasvoi sitä mukaan, kun tapahtumapäivä läheni, oli avointen ovien järjestäminen kuitenkin hieno kokemus. Itse päivä oli hyvin onnistunut ja teimme tapahtumaa hienosti yhdessä. Muuta en tästä moduulista osaa oikein sanoa mitään, koska suoritin samanaikaisesti hevosalan palveluliiketoiminta -moduulia.
Moduulissa oli hyvin paljon asiaa, mutta se oli suunniteltu erittäin hyvin ja koen, että sain tästä kokonaisuudesta eniten irti kaikista tähän asti käydyistä moduuleista. Tiivistetysti hevosalan palveluliiketoimintaan kuului yrittäminen hevosalalla, markkinointiviestintää, liiketoimintasuuunnitelman tekoa ja yritysjohtamista. Vaikka tämä moduuli onkin suunniteltu nimenomaan hevostalouden opiskelijoille, pääpaino on kuitenkin liiketaloudessa ja yritysmaailmassa. Hevosalan palveluliiketoiminta on yksi Mustialassa tarjottavista profiloitavista moduuleista, joka tarkoitettu lähinnä vanhemmille vuosikurssilaisille. Se järjestetään kuitenkin vain joka toinen vuosi, joten minun oli pakko ottaa moduuli ensimmäiselle vuodelle. Haluan suorittaa AMK-tutkinnon kolmeen vuoteen ja tarkoituksena olisi käydä kaikki moduulit kahdessa vuodessa, jolloin pystyn keskittymään vain opinnäytetyöhön viimeisenä vuonna.
Kahden moduulin suorittaminen yhtä aikaa on vaativaa, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on aikatauluttaa oma tekeminen, niin että noudattaa molempien moduulien deadlineja ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkia asioita ei pysty millään opiskelemaan kahdeksassa viikossa, jolloin on pakko keskittyä niihin asioihin, mitkä kokee itselleen tärkeäksi ja jotka ovat kyseisen moduulin kulmakiviä. Etenkin kahta moduulia samanaikaisesti suoritettaessa: priorisointi on päivän sana.
Viisi kuukautta on mennyt todella nopeasti ja vauhtia on tarjonnut myös Mustialan opiskelijaelämä. On ollut mahtavaa tutustua uusiin ja samanhekisiin ihmisiin, joiden kanssa pystyy jakamaan opiskelun tuskan, mutta samalla pitää hauskaa ja laittaa aivot myös narikkaan. Olen oppinut paljon lukuvuoden aikana en vain maataloudesta, vaan myös itsestäni. Palaan hyvillä mielin syksyllä takaisin koulun penkille, jolloin rutistetaan loputkin moduulit purkkiin ja pääsen keskittymään opinnäytetyöhöni. Ensin täytyisi kuitenkin suorittaa maatilaharjoittelu, johon on enää aikaa alle viikko. Suoritan sen Luxemburgissa A bis Grand Prix:ssa.
